perjantai 3. tammikuuta 2014

Ihanaa uutta vuotta!

Heippa! Huh miten aika kuluu. Viimeisin kirjoituskin on viimevuodelta. Heko heko!!! No niin. Vuosi vaihtui iloisissa merkeissä, kun olimme kavereiden kanssa katsomassa aivan mieletöntä ilotulitusta Espoon perukoilla. Siis se oli niin mieletön, että huhhuh. Jos joku haluaa sen vielä nähdä, pätkä löytyy youtubesta. Kas tässä: Uusi vuosi 2014

Tilasin tuossa taannoin itselleni extempore joululahjan, nimittäin salaman kameraani. Käytössä on siis Canon EOS 600D. Se tuli postissa eilen ja koska olin niin innoissani, testailin sitä vielä töiden jälkeen yömyöhään. Nämä postauksen pari kuvaa ovatkin juuri niitä testikuvia. Kuvia meidän kodin joulukoristuksista. Yömyöhään tuli myös värjäiltyä vähän hiuksia. Eilinen hiustenvärjäys oli itseasiassa kategoriaa "kolmas kerta todensanoo", nimittäin pari ensimmäistä kertaa menivät aikalailla päin metsää: keltaisesta kuontalosta siirryin sujuvasti vaaleankeltaiseen ja sitä kautta alunperin haluttuun erittäin kirkkaaseen tuhkanvaaleaan. Tulipahan taas todistettua, että sanonta todellakin pitää paikkansa. Kyllä kannatti!!! Tää taitaa tarinana kuulua tohon edellisen postauksen otsikon alle. Vaihtamalla ei välttämättä parane. Miksi kokeilla jotain eri hiusväriä, kun se aikasemmin hyväksi todettu on.. No, hyväksi todettu.


Ainiin, tulihan sieltä postista muutakin. Saatoin vähän taas intoutua Life-myymälän nettisivuilla ja tilasin pari hyvinvointiani edistävää jutskaa. Vihdoin ja viimein omega kolkkia, vanhoja, tuttuja tuotteita sekä uutuutena hampunsiemenet! Niitä sotken sitten varmaan taas vähän sinne sun tänne, ainakin niihin mun voimasmoothieihin :D

Eli aika hyväähän tässä kuuluu, ei valittamista. Silloin yks päivä kun lupasin mennä salille, en jaksanut. Ylläriiiii. No ei se mitään. Poljin himassa kuntopyörällä ja vähän nostelin punttia ja olihan siinä sitten paikat spagettia ja vatsalihakset kipeenä ja mitä kaikkea. Eli jes jes! Tänään fiilis on ollut tosi jees. Olin töissä ja pääsin ihmisten aikoihin kotiin. Söin ja löhösin. Huomenna on vapaapäivä, joten ehkäpä jotain kivaa on sitten tiedossa.

Eilen eräs asiakas töissä kysyi: "Ai sä kirjotat jotain blogia?" Hämmennyin, mutta selvisi, että hän oli sivukorvalla kuullut minun ja toisen asiakkaan keskustelevan aiheesta aiemmin. Jännittävää! Puskaradio! Kerroin sitten tietysti, että mistä on kyse. Tulee jotenkin tosi hyvä fiilis ylipäätään jutella ja kertoa tästä hommasta. Muutenkin hei! Jos siellä on tyyppejä, jotka lukee näitä juttuja, niin saa vapaasti kommentoida ja sanoa vaikkapa vaan "moi", jos ei muuta tule mieleen. Olisi vain kiva tietää, onko siellä joku? :)

Nyt yritän parhaani mukaan pysyä hereillä ja odotella seuraavaa liikettä, joka veisi minut maailman parhaimpaan paikkaan, eli poikaystävän kainaloon. Hyvää yötä!








6 kommenttia:

  1. Kukkuu! Kirjotin tänne äsken kommentin mut se ei lähteny ehkä, tai en tiedä, mut kirjotan nyt uudelleen! Eli siis on täällä ruudun toisella puolella kohta 17 ikänen tyttönen intoa puhkuen vahtaamassa useemman kerran päivässä et onkos sulta tullut uutta postausta. Sun tekstejä on niin kiva lukee, ja teet sillä tosi rennon fiiliksen! Ihanaa kun aloit kirjottelee tätä blogia! Seuraavaa postausta ootellessa.. :-)

    VastaaPoista
  2. Oi vitsi! Iik, niin siistiä! Kiitos aivan älyttömän paljon kommentista! :) Olis hauska kuulla, mitä kautta oot tänne eksynyt? Huh, oon aivan hämmentynyt :)) Hyvällä tavalla tietysti. Pää on kyllä täynnä kaikenlaisia idiksiä, joten ei varmaan kauaa tarvitse odotella :)

    Kaikkea hyvää sulle ja kiitos vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kokeilen puhelimen kautta kirjotella tätä kommenttia, mut ei siis mitään varmuutta et pääsekö tää koskaan perille! Löysin sun kommentin vamma-mamma blogin kommenttiboksista ja päätin sit tulla käymään täällä, hulluna kun olen blogeihin. Aihe kiinnostaa tosi paljon, etenki siltä kannalta että mulla on itellä lonkkien/nivusten seudulla toiminnallista häiriöö ja 8 vuotta aktiivisesti urheilua harrastaneena tämä alko vaivaamaan pahasti ajan kuluessa ja joutu pari vuotta sitte kesällä kisakaudenki jättää kesken ja alkaa selvittelee mikähän nuita raajoja vaivaa vai onko päässä vika. Ei tosiaan vaivaa paranna selän skolioosi joka vaivaa aika-ajoin enemmän ja vähemmän. On siispä mukava lukea tämmösiä blogeja, ei tosin mun vaivat aja millään lailla samaa asemaa reuman tai lihassairauksien kanssa, mutta helpottavaa huomata että en oo ainut jolla liikunta tuottaa tuskaa - kenelläkin omalla tavalla. Oon siis tosi paljon kiinnostunut toiminta- ja fysioterapeutin hommista joten asia kiinnostaa siltäkin kantilta. Jospa tää kommentti vähän avas ajatusta ja sait kysymykseen vastauksen! :)

      Poista
  3. Hyvin tuli perille! :D
    No huh! Ei kyllä kuulosta helpolta tuokaan! Ja varmasti ollu kova pala huomata ettei liikkuminen sujukaan entiseen malliin. Tuttua tuokin, vaikka tosissaan aika eri sarjoissa painitaankin! Kiva, että löysit tänne! Ja erittäin mielenkiintoista kuulla näitä lukijoidenkin tarinoita ja kokemuksia. Niistä ainakin mä saan ihan super paljon voimaa ja motivaatiota. Ihan loistavaa, että sulla siltikin löytyy kiinnostusta haalia lisää tietoa näistä epätavallisemmista sairauksista ja vaivoista. Just sun kaltasia tyyppejä täällä tarvitaan! :) Onnea ja tsemppiä ihan kaikessa!

    VastaaPoista
  4. Pööpöö:) pikaista lukemista tissittelyn lomassa! Ällöttävän reipas oot;D vedin tuopsa sunkinpuolesta muutaman doninon;) oikeesti söin koko paketin-.-

    VastaaPoista
  5. Hahah :D Oon vaan oikeesti mukareipas. Reippaampiki sais olla ku rahkeitaki viel löytyy. Ennen ku viimesetki rippeet niistä hävii. Ja kyl täälki ollaa mässäilty siihe mallii että huuuhhuh, tietäsitpä vaa. Täs loppuspurtti viel herkkujen kaa menos ennen ku lähtee sokeriton kuukaus :))

    VastaaPoista