Ihanaa

Nyt kun on hetki aikaa hengähtää ihan vain itsekseen, mielen syövereissä alkaa tapahtua. Vähitellen pikkuruisista hyvänolon ja innostuksen siemenistä kasvaa valtavia puita ja kokonaisia metsiä. Odotan helmikuuta. Odotan uusia tuulia ja mahtavia fiiliksiä. Tammikuu on mennyt tähän asti joten kuten räpiköiden. Ei ihan niin kuin aluksi kuvittelin. Onneksi on helmikuu, jonka avulla voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Oikeastaan kaikki helmikuussa toimeenpantava asia on pohjautuva nyt tammikuussa tapahtuneista valaisevista hetkistä. Ilman niitä, en olisi näin innoissani. Naurattaa pikkasen se asia, että miksen voi ruveta hommiin jo nyt tammikuun puolella. Noh... ei se nyt vaan mene niin :D. Mä vielä valmistelen. Suunnittelen ja laitan paperille ylös selkeitä tavoitteita, joita haluan saavuttaa. Aikataulu on ehdoton. Ilman minkäänlaista kalenteria ei mistään tule mitään. Jos tammikuun aikana jotain opin, niin sen, että asioiden saavuttamiseksi on tehtävä toimintasuunnitelma. Kuulostaa ankeelta ja ärsyttävältä. Ehkä niin, mutta mulla se on ainoa tapa, joka pitää mut hereillä, pakottaa tekemään asioita.

Tammikuun elin siis ilman minkäänlaista toimintasuunnitelmaa. Tästä syystä monia oman hyvinvoinnin kannalta tärkeitä juttuja jäi kokonaan tekemättä. En liikkunut, en nähnyt kavereita, en nähnyt poikaystävää, enkä syönyt hyvin. Jokaiselle päivälle mahtui ajatus siitä, että nyt parannan tapojani, mutta kuten arvata saattaa, ajatuksen tasollehan nuo jäivät. Siispä kalenteri käteen ja suunnittelemaan elämää viikko kerrallaan. Ai mitäkö sitten on suunnitteilla? Minäpä kerron. Oi että, niin paljon kaikenlaista.

Yksi tärkeimmistä jutuista tulevaisuutta ajatellen koskee opiskeluja. Kirjoitin ylioppilaaksi kaksi vuotta sitten, minkä jälkeen olen ollut töissä ilman harmaintakaan aavistusta siitä, mitä haluaisin lähteä opiskelemaan. Viimeaikoina ravintoasioista aina vaan enemmän ja enemmän kiinnostuneena sain kuulla melkeinpä vahingossa eräästä opistosta nimeltä Terveysopisto Salus. Kiitos sinulle T! Kiitos kaikesta avusta ja mielenkiintoisista keskusteluista asian tiimoilta!
Ravintoneuvojan koulutus alkaisi maaliskuussa ja kestäisi kaksi vuotta. Tää on niin mun paikka! Opiskelun ohella on mahdollista tehdä töitä, kuten monet kuulemma tekevätkin. Ei muuta kun hakulomakkeet postiin :) Niin ihanan helpottunut olo, sillä nämä kaksi vuotta olen aina silloin tällöin meinannut saada muutamia paniikkikohtauksia, kun olen ajatellut opiskelemista. Ei sen takia, etten haluaisi opiskelemaan, vaan sen takia, etten vain ole todellakaan tiennyt mikä kiinnostaisi. No nyt sekin homma on selvää. Ihanaa!!!!!!!

Lyhyen ajan sisällä on tapahtunut ihan käsittämättöman upeita juttuja liittyen mun yleiseen hyvinvointiin. Kävin tossa ennen joulua järkyttävän kamppailun itseni kanssa. Itkin monta päivää lihassairauttani ja tuntui, etten ikinä selviä. Mikä lie sisälläni jylläsikään, tulivat mieleeni vain ne kaikista hirveimmät skenaariot tulevaisuudesta. Pohjamutien kautta reissattuani, jotenkin kummasti pääsin taas tolpilleni. Löysin Vamma-mamman blogin, josta sain ihan valtavasti voimaa ja uskoa. Luin lukuisia hänen kirjoituksiaan ja niihin tulleita kommentteja. Tuli ihan kummallinen fiilis, sillä olin ajatellut, että olen tämän sairauteni kanssa aivan ypöyksin. Siksi tuntuikin ihan mielettömän hyvältä lukea asioista, jotka olivat itselle niin tuttuja. Vaikka painimmekin niin sanotusti vähän eri sarjassa Janican kanssa, on taudinkuvissa paljon samaa. Siksi tuntuukin niin mahtavalta tiedostaa, ettei ole tämänkään jutun kanssa yksin. Siispä suurkiitos sinulle Janica ja kaikille kommenttia laittaneille!! :)

Oman blogin aloittaminen ja niistä kehkeytyneet keskustelut ovat saaneet mut haluamaan entistä enemmän muutosta parempaan. Otan vastaan kaikki mahdolliset keinot, joilla voi olla merkitystä koskien hyvää oloani. Olen päässyt jo hyvin alkuun aloitettuani pilateksen ja kunnostauduttuani ravintoasioissa. Näiden lisäksi kävin elämäni ensimmäistä kertaa hierojalla. Hieronnan avulla saataisiin lihakseni tukkoisuudet avattua sekä verenkierto ja kehon yleinen energiataso paremmiksi. Helmikuun hieronnat, täältä tullaan! Tekisi mieli taas hihkaista "ihanaa!".

Lisäksi aion käydä vihdoin mittauttamassa kehoni hivenaine- ja rasvahappopitoisuudet. Jos siellä on muita kanssasiskoja- tai veljiä, olisi mielenkiintoista kuulla, oletteko käyneet tällaisessa? Odotan tätä ihan hulluna, kuullakseni, puuttuuko kehostani jotain tärkeää hivenainetta. Kerron sitten tarkemmin miten kävi, kun mittaus on tehty!

Sitten eräs toinen kysymys teille, koskien tukia. Onko siellä lihastautia potevia, jotka olette hakeneet avustusta esimerkiksi kelalta? Mulle ei ole puhuttu tästä neurologilla, eikä missään muuallakaan yhtään mitään. Tuli vain mieleen, että koen kyllä olevani oikeutettu saaamaan jonkinlaista tukea vaivassani. Kelalta on mahdollista saada ilmeisesti esimerkiksi kuntoutusrahaa ja ja kun nyt yritän itseäni tässä kuntouttaa ikäänkuin omatoimisesti, olisi jonkinlainen apu ihan tervetullutta. Olisi tosiaan kiva kuulla, tietääkö joku, miten kannattaisi asiaa lähestyä? Tämä on nimittäin sellainen asia, jonka aion ottaa hoitaakseni mahdollisimman pian.

Helmikuun suurimpiin ja tärkeimpiin muutoksiin sisältyvät tottakai keskittyminen siihen mitä syön ja miten liikun. Syömispuolessa aion kokeilla hiilaritonta ja sokeritonta elämää. Hedelmät ovat ok, mutta muuten linja on armoton. Tämä tarkoittaa viikottaisen ruokalistan suunnittelua ja kurinalaista toteutusta. Älkää käsittäkö väärin. Teen tämän silkasta innostuksesta ja kokeilunhalusta. Haluan nähdä, miten kroppani reagoi. Mitä luultavimmin se kokee tämän ihan hyväksi jutuksi. Makeanhimoon on onneksi olemassa hetelmät ja esimerkiksi ravinnerikas terveyspommi: raakasuklaa. Kokeilua vaikeuttaa perheemme himo leipään, pastaan ja kaikenlaiseen höttöön noin ylipäänsä. Nyt siihen tuli loppu. Äiti, tää koskee myös sua. Odotan nyt jo maaliskuuta. Sitä että pääsee taas mättämään roskaruokaa ja sokeria. No ei vaineskaan!!! Vaan tietysti sitä fiilistä, ettei oikeastaan tee enää mieli niin kovasti kaikkia herkkuja. On selvää, että tässä pikkaraisessa, jatkuvassa makeanhimossa ja ylensyönnissä on vaikeaa yrittää sanoa itselleen, että nyt pitäisi vähän rajottaa. Eihän sellainen nyt onnistu millänsäkään! Siksi teen tämän. Puhtoisen kropan on varmasti helpompi jatkossa karttaa kaikkea höpöhöpöruokaa. Sitten voikin hyvällä omallatunnolla joskus maistella herkkuja, jolloin ne kokemuksen syvällä rintaäänellä IHAN OIKEASTI maistuvat miljoona kertaa paremmilta.

Mitä liikuntaan tulee, jatkuu pilates ehdottomasti elämässäni hamaan loppuun asti. Se on selvää pässin lihaa. Lisäksi lihakseni pääsevät hommiin kotijumpan muodossa. Puolen tunnin jumppatuokio on maailman helpoin sisällyttää kiireisempäänkin päivään. Tää tulee olee mulle vaikeeta, vaikka kuulostaa maailman helpoimmalta asialta. Tavoitteena mulla on päästä semmoseen draiviin, että oksat pois. Oon monta kertaa päässyt tosi hienosti alkuun, kunnes homma on lopahtanut ihan täysin, ennen kuin mitään muutoksia on ehtinyt tapahtua. Nyt ei todellakaan tuu käymään niin. Tässä ei oo vaihtoehtona ku suunnata kohti parempaa oloa.

Yksi todella iso asia on myös e-pillereiden syönnin lopettaminen. Jos haluatte, kerron mielelläni, jos huomaan muutoksia tapahtuvan. Toivottavasti hormonihyrrä ei sekoita kaikkia näitä mun suunnitelmia. Elämäni viimeinen pilleri meni nielusta alas tänään ja jännityksellä odotan, miten kehoni tähän muutokseen reagoi, vai reagoiko ollenkaan.

Helmikuu tulee toivon mukaan olemaan pitkälti myös ihmissuhteiden vaalimista, kärsivällisyyttä ja mukavia rakkaudentäyteisiä hetkiä.

Mun mielestä kuulostaa aika jeesiltä helmikuulta! Vai mitä?

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/11472275/?claim=fd9ae3wgvvd">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>