maanantai 6. tammikuuta 2014

Lasanen ja pulla

Voi mikä ihana viikonloppu onkaan takana. Pitkän viikonlopun kruunasi ehdottomasti tämä päivä. Voiko Loppiaista enää paremmassa seurassa viettää? Jälleen kerran paljon ruokaa, huonoja vitsejä (eli parhaita) ja naurua. Mahat pingottuneina, tyytyväisinä vaihdoimme kuulumisia ja nautimme. Tein alkuruuaksi mausteisen tomaattikeiton ja pääruuaksi lasagnen, jota meillä päin kutsutaan lasaseksi. Täyteläisen lasasen jälkeen kahvittelemaan saapui lisää sukulaisia, joiden kanssa nautimme jälkiruuan. Vadelmajäädykettä, maustekakkua, perinteistä pullaa ja äidin valmistama täytekakku. Ai että kuulostaa terveelliseltä. No sitä se ei ole, mutta hyvää kuitenkin.

Nooooh, kaiken tämän mässyttämisen jälkeen on alkava sokeriton kuukausi! Ellei kaksikin. Ei siis tipaton, vaan sokeriton. Tipattomaan en ryhtynyt, sillä alkoholin kulutukseni on niin minimaalista muutenkin. Sokerittomasta kuukaudesta lisää myöhemmin... Sitten, kun se alkaa! Tarkka päivämäärä ei ole vielä tiedossa.
Päivän kuvasaldoa selatessa huomaan sen olevan säälittävän köyhä. Olen kuvannut kohoavaa pullataikinaa, valmiita pullia, muita jälkiruokia ja... siinä se. Tai no kuvasinhan kylässä käyneitä ihmisiäkin, mutta niitä kuvia en ajatellut tänne laittaa. Hmm! Tässä näyttäisi olevan opeteltavaa. Tomaattisopan ohjeenkin ajattelin tänne jakaa, mutta ilman kuvia se on vähän tylsää. Varmaan pitäisi joku kuva itsestäkin ottaa tänne. Oon maailman surkein olemaan kameran edessä, mut niinhän ne kaikki muutki sanoo hahhah. Täytyy treenata :D Apuuua.

Jalat tuntuvat vähän jäykkiksiltä. En oikein tiedä, pitäisikö niitä venytellä vai ei. Ainakin reidet ovat kireät kuin mitkäkin, jos vähänkään venytän niitä. Jossain lehdessä oli taas juttua siitä, kuinka ei pitäisi venytellä, jos omaa yliliikkuvat nivelet. No mullahan sellaset on. Tuntuisi kuitenkin järkeenkäypältä vetristellä näitä lihaksia aina silloin tällöin! Pitäs näitä lihaksia voimistaa ihan senkin takia, ettei tuu mitään nivelongelmia. Nyt kun siellä nivelten ympärillä ei oo lihaksia tukemassa, ni ne pääsee liikkuu siel vähän miten sattuu. Siitä sit johtuuki hyvin usein mun kaatumiset, ku polvet menee lukkoon ihan varottamatta, eikä lihakset kerkee reagoida. Jos ei oo valppaana ni voin ihan hyvin kaatua vaikka sillonki ku seison paikallani. Polvi vaan hyppää lukkoon ja toises hetkessä oon rähmälläni. Onneks nää nyt on ihan aniharvoja tapauksia. Täytyy vaan keskittyä!
Huomenna ehtii onneks hyvin pyöräillä ja nostella punttia, kun on vapaapäivä. Jihaa!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti