Nyyh

Viime viikko oli täynnä onnistumisia ja toisaalta vastapainoksi myös pettymyksiä. Tai no, yksi hirveä pettymys, joka johti raivon kautta itkuun. Viime viikolla tuli mitaleita, käytiin ulkona syömässä erinomaista ruokaa, nautiskeltiin synttärikemuista ja sen semmoista. Jumppasin vain kolme kertaa viime viikolla, koska en joko ollut kotona tai sitten keksin kaikkea muuta kivaa. Täytyy korjata asia ja hoidella kotiin viis jumppaa tälle viikolle.

Lauantaina oli siis kavereiden triplasynttärit keskustassa. Olimme matkalla sinne parhaan kaverini kanssa. Katsottiin pronssiottelu I:n luona ja matkattiin sen jälkeen hyvillä fiiliksillä keskustaan. Kaikki meni jees, kunnes lähdettiin kotiinvaellukselle. Noin 10 askeleen jälkeen klubin ulko-ovelta otettuamme kaaduin ihan yhtäkkiä. Jalat menivät alta ihan tosta noin vaan. Ihan ku olis johonkin syvään monttuun vaan astunut. Ikään kuin tyhjän päälle. Olin ihan hämilläni, koska en ehtinyt edes reagoida että mitä justiinsa tapahtu. Olo oli siis muuten ihan täysin skarppi. Olin muutaman alkoholipitoisen juoman juonut siinä 7 tunnin aikana, mutta en siis siinä vaiheessa tuntenut oloani mitenkään humaltuneeksi. Otti niin paljon päähän. Pääsin onneks aika rivakasti ylös ja jatkoimme matkaa. Kävely tuntu suoraan sanottuna aika hirveeltä. Jostain syystä koivet oli ihan vetelät ja jouduin ihan täysillä keskittymään joka askeleeseen. Jalat tuntu tosi huterilta ja voimattomilta. Ja niinhän mä sitte hetken kuluttua kaaduin uudestaan. Ja sama homma. En edes ehtinyt hoksaamaan, että nyt kaadun, kun jo olin maassa. Kuulostaa nyt siltä taas, että olin ihan tuhannen kännissä, mutta kun en. Kirosin pääni sisällä ja samaa tahtia ääneen. Pelotti, ihmetytti ja ahdisti, että mikä helvetti tässä nyt on, koska en vaan voinut tehdä mitään, jotta oisin voinu estää kaatumiseni. En niin mitään!!!! En keksi mitään muuta selitystä, kun sen, että alkoholi on mennyt mun lihaksiini. Vaikka olo olikin ihan normaali, niin jalat eivät toimineet niin kuin olisi pitänyt. Olin niin vihanen ja surullinen samaan aikaan. Itketti ja masensi, koska en ymmärtänyt miten näin voi käydä. Kävi mielessä, että miten uskallan enää mihinkään lähteä, jos täytyy pelätä, että yhtäkkiä jalat menevät alta.

Nyt parin päivän jälkeen oon pohtinut asiaa jo sen verran, että en jaksa sitä enää surra. Kävely on mennyt surkeemmaksi, koska en ole kävellyt. Sehän nyt on ihan selvää. Enhän mä ole kävellyt 100 metriä pidempiä matkoja tässä koko talven aikana. Sano mun sanoneeni, että kunhan noi lumet tosta sulavat niin tää neiti lähtee lenkkipolulle sauvojen kanssa ja se on menoo sitte. Otan takasin sen kävelytatsin, mikä mulla vielä oli pari vuotta sitten, kun 10 kilsan lenkkikin meni tosta noin vaan.

Ja mitä tohon kaatumisepisodiin tulee, löytyy siihenkin monta mahdollista selitystä, miksi nii kävi: alkoholi, hormonit, väsymys (olin jo aiemmin päivällä kuntopyöräillyt), uudet kengät, kylmyys. Eli todella monta asiaa. Jo seuraavana päivänä kävely tuntui ihan hyvältä ja varmemmalta. Se, mitä mun täytyy kevään mittaan kokeilla, on polvituet. Isoin ongelma kävelyssä on se, että mulla menee jalat todella helposti lukkoon. Eli polvitaipeen kohdalta nivelet on sen verran löysät, että en meinaa saada niitä pidettyä aisoissa. Polvitaipeet saattavat yllättäen jämähtää lukkoon, jolloin ylävartalo heijaa ihan kunnolla etukenoon. Tämän jälkeen joko selviän säikähdyksellä tai kaadun, koska keskivartalo ei ehdi mukaan ja lennän nenälleni. Polvitaipeiden mennessä nivellukkoon, kulma on sen verran suuri, että jalkojen palauttaminen normaaliin asentoon ei käy ihan äkkiä, varsinkaan kun tilanne tulee useimmiten ihan puun takaa. Täytyy siis testata niitä polvitukia, jos ne jeesais pitämään jalat paremmin aisoissa!

Kävin eilen lääkärissä näyttämässä tätä ranteessa ollutta pattia. Sitä ei siis enää ole, sillä se osoittautui Gongliaksi, eli hyytelörakoksi. Lääkäri puhkoi pattiin reiän ja tursotti hyytelöt pois ja that's it! Ihan loistohomma! Olin toimenpiteen jälkeen niin iloinen, että meinasin prisman läpi kävellessä ostaa tarjouksessa olleen Moccamasterin. No en kuitenkaan ostanut. Kotiin päästyä lähdimme veljeni kanssa saman tien ruokaostoksilla ja päivän päätteeksi tein spelttisämpylöitä ja 103 lihapullaa. Hyvä päivä oli! Nyt ajattelin vähän pyöräillä ja nostella punttia. Ulkona näyttää keväältä.

Helmikuun toisen viikon yhteenveto

Välillä tulee semmonen fiilis et ois siistiä muuttaa maalle. Muuttaisin varmasti jonnekin päin Savoa, koska rakastan sitä murretta. Siellä sitte lepposasti puhelisin että ko emmie oikiastaa jaksa mittää tehä että tuota, täällä mie vaa makkaan ja naatiskelen. Ahh ihanaa olis. Onneks kesällä pääsee mökille toteuttamaan näitä tunnelmia ainakin osaksi.

Mennääs sitte asiaan... Helmikuun viikko 2 taputeltu! Hyvillä fiilareilla edelleen! Neljänä päivänä tuli taas treenailtua, jes! Aion nyt pitää tän neljän päivän treenitahdin kunnes huomaan jotain muutoksia tapahtuvan. Tästä tulikin mieleeni, että viime torstain pilatestunnilla onnistuin lantionnostossa aivan uusin tuloksin! Vuosi sitten lantio ei noussut maasta ollenkaan, nyt se nousi jo ihan tuntuvasti monta senttiä! Ja nosto tuntui muutenkin helpommalta ja kevyemmältä kuin ennen. Jes! Ihan parasta!

Jaloissa tuntuu kyllä ihan selkeä väsymys. Reisiä ja lonkkia vähän jopa jomottaa, mut eiköhän se tästä. Luulen, että ne vaan ihmettelee, että mitä tapahtuu, kun yhtäkkiä joutuvat kunnolla töihin. Alaselkä on myös vähän kipeä. Vähän semmonen samanlainen kipu, kun tulee naisilla siihen tiettyyn aikaan kuukaudesta. Että voi toki johtua hormonijylläyksestäkin. Täytyy seurailla tilannetta.

Viikonloput pyhitän levolle, mikä tuntuu olevan ihan hyvä ratkaisu. Eilen tosin olin töissä ja tänäänkin vielä menen.. Mutta siis treenin puolesta höllään. Syömispuolikin on pysynyt hyvin hallinnassa. Hienosti on jätetty laskiaispullat ja asiakkaan tarjoamat jäätelöt syömättä (syön maaliskuussa!!!). Eihän se yks pulla tai jäätelö kerran kuussa mitään haittaa, mutta kun on lähdetty tiukalle linjalle, ni siinähän pysytään! Eilen nälkäsenä töissä teki kyllä niin sairaasti mieli kanakebabbia, pitsaa, karkkia, sipsiä ja sitä äidin ostamaa laskiaispullaa, että huhhuh. Kotona tein kyllä sitten pitsan, nimittäin spelttijauhoista. Tomaattisoossin tein itse ja täytteiksi laitoni artisokkaa, paprikaa, salamia, kinkkua, ilmakuivattua kinkkua, juustoa ja päälle vielä pekonit. Rasvaahan tässä nyt oli, mutta ei sentään kovinkaan huonoa sellaista. Todella hyvää! Aamupuuroon lisään tätä nykyä chian ja voisilmän lisäksi hampunsiemeniä ja omega 3 + tyrni -sekoitusta. Suosittelen.

Keskiviikkona saapui Fitness-tukun tilaus eli protskusheikkeri, 2kg painot, saman kilomäärän edestä protskujauhetta ja D-vitamiinia. Näillä vermeillä oon about valmis Olympialaisiin.

Tiistaina kävin siellä kuntoutusneuvojan puheilla ja meillä oli oikein rattoisat keskustelut. Oltiin luojan kiitos samalla aaltopituudella neuvojan kanssa ja siksi kaikista asioista oli tosi helppo jutella. Yks ainut asia jäi kaihertamaan, nimittäin kelatukien saannin mahdollisuus mun tilanteessani. Koska mulla ei ole minkäänlaisia lääkekuluja, niin tukia ei kuulemma ole mahdollista saada. Otetaanpa tässä kohti huomioon se, ettei tautini oireita helpottamaan ole edes olemassa mitään lääkkeitä. Tästä heräsi noin miljoona lisäkysymystä. Pitäisikö mun siis odottaa, että kunto ihan selkeästi huononee, etten ole esimerkiksi enää työkykyinen. Mahdolliseen masennukseen voisin sitten saada lääkkeitä. Sittenpähän olisi niitä lääkekuluja! Voi hohhoijaa!!! Onneksi kuntoutusneuvoja oli täysin rinnoin puolellani ja lupasi laittaa pyörät pyörimään ja selvittää, mitä oikeuksia mulle kuuluu.

Joka tapauksessa, sovittiin että varataan mulle aika fyssarille, joka katsastaa mun tänhetkisen kuntoni. Katsotaan sitten yhdessä, minkälaisia harjoituksia voisin jatkossa tehdä esimerkiksi mun selän vahvistamiseksi. Se kun tuntuu olevan se voimattomin osa koko kehossa ja sen myötä tuottaa kaikista eniten vaikeuksia liikkumisessa. Näillä suunnitelmilla taas kohti parempaa kuntoa!

Ens viikolla sama meno jatkuu, eli treeniä, töitä ja yleistä hengailua hyvässä seurassa. Näiden lisäksi täytyisi varata aika lääkärille, sillä mun ranteessa törröttää ihmeellinen kova patti, ihan kuin luu. Rannetta taivutellessa patti on kipeä ja koskettaessa tuntuu lievää hermokipua. Iik apua. Patti on majaillut ranteessani jo monia vuosia, mutta vasta nyt se on aiheuttanut harmillisia kipuja. Pattiselvityksen lisäksi täytyy varata aika hierojalle, jolla aiemmin kävin. Ah ihanaa odotan hierojalle pääsyä kuin kuuta nousevaa. Tässä siis mun ensi viikon agendat! Not bad!

Jos siellä lukijakunnassa herää kysymyksiä, mietteitä tai toiveita siitä, mistä aiheista olisi kiva kuulla lisää, niin laittakaa tulemaan! Tähän loppukevennykseksi laitan kuvan itsestäni viime kesältä. Minä ja mun jalat Linnanmäellä.

Ps. Miks helmikuu on HELMIkuu? Tai tammikuu TAMMIkuu???? Miks?! Niin, tai TOUKOkuu?

Mikä fiilis?

Helmikuun eka viikko meni kivasti. Jumpat ja syömiset suoritin innolla ja osittain myös raivolla. Kuntopyörä muutti huoneeseeni ja olemmekin tässä jo päässeet tutustumaan kivasti. Viime viikolla tuli tsygäiltyä kolmena päivänä se 20min. Sen lisäksi oon tehnyt kaikenmaailman jumppajuttuja, niin että vatsalihakset ja kädet ovat saaneet reisien lisäksi kyytiä. Huh miten sairaan hyvä fiilis tulee, kun tuntee tehneensä. Ekalla viikolla tuli siis neljänä päivänä treeniä, kun yks päivä viikosta on aina ja ikuisesti pyhitetty pilatekselle. Eli aika hyvin sanoisinko! Se mikä tuntuu hassulta on se, että palaudun tosi nopeesti treenin jälkeen. Vaikka jumpatessa jalat on ihan hapoilla ja spagettiefekti tunkee läpi reisien, niin muutaman tunnin päästä oon jo ihan fine. Täytyy vaan muistaa ja jaksaa venytellä, sillä aika äkkiä tulee kuitenkin se semmonen jäykkisfiilis ja venytellessä kyllä lihakset meinaa revetä jo ihan pienistä liikkeistä.

Viime postauksessa sanoin kirjaavani jumppien lisäksi myös syömiset ylös. No niin en kuitenkaan oo tehnyt. Tajusin, että riittää kun tietää syöneensä terveellisesti. Kaurapuuro on tätä nykyä ehdoton aamupalajuttu! Ja koska en innostu marjoista tai muista puuron omaa makua syrjäyttävistä asioista puuron seassa, heitän joukkoon chia-siemeniä ja reiluhkon voisilmän. Pieni notkahdus sattui kuitenkin ruokarintamalla. Mut tää on ihan hyväksyttävä! Söin nimittäin pikkasen poppareita leffassa. Hahahaaaa iik.....

Tänään lähti taas uus viikko käyntiin ja luulin taas että kuolen tohon kuntopyörän selkään, mut kuinka ollakaan, selvisin taas! Huomenna olis sitte se kuntoutusneuvojan tapaaminen. Jee, toivottavasti reissu osoittautuu hyödylliseksi ja saan kysymyksiini vastauksia, vinkkejä ja mukavia juttuja tulevaisuuden varalle. Ihan jotenkin loistava fiilis. Semmonen luottavainen olotila. Odotan jo ihan hirveesti kevättä ja kaikkea ihania juttuja, mitä se tuo tullessaan. En malta olla ajattelematta, minkälaisia tuloksia on odotettavissa jos ja kun jatkan samaan tahtiin näitä treenejä. Jos lähtötilanne on se, ettei tee mitään ja sitten alkaakin tehdä ihan urakalla, niin.. jestas! Takaraivossa kolkuttelee ajatus siitä, kun jossain vaiheessa kävelymittauksilla saatiin selville, että kuntoni todellakin oli noussut vuoden aikana. Miksei niin voisi käydä nytkin :)! Ja niin käy! Mä niiiin näytän! Pitäisi varmaan ottaa kuva tästä lähtötilanteesta ja katsoa miltä näyttää parin-kolmen kuukauden päästä.

Nyt meen putsaamaan hampaanvälin. Lihakeitto oli kyllä ihan superhyvää, mut mä niin arvasin että sieltä jää joku lihan säie hampaan koloon!

Heh!!! Helmikuu on täällä!

Ja olo mitä mainioin! Sain vihdoin varattua ajan kuntoutusneuvojalle! Tämä on mulle aivan uusi juttu. Olinkin aluksi aikeissa varata aikaa omalle neurologilleni. Koska rutiinitarkastus olisi edessä syksyllä, tarvitsi mun perustella, että miksi haluan aikaistaa tapaamisaikaa. Noooh, minähän sitten kerroin mieleen viimeaikoina tulvineet ajatukset ja kysymykset, joiden pohjalta ajanvarausnainen ohjasi minut suorilta käsiltä kuntoutusneuvojalle. Jihuu! Sain ajan jo onneksi parin viikon päähän. Kuntoutusneuvojan kanssa jutellessani, hän ihmetteli kovasti miksen ole käynyt hänen vastaanotollaan jo aiemmin. No sitähän minäkin vähän ihmettelin... Eipä ole ollut neurologini kanssa puhetta. Kuulemma tietojeni perusteella sille olisi kuitenkin ollut tarvetta jo ajat sitten, koska mitä aiemmin, sitä parempi. Sehän nyt on selvää. Onni on kuitenkin se, että tässä ollaan nyt eikä 10 vuoden päästä, kun tilanne voisi olla ihan toinen. Oon kyllä enemmän ku innoissani siitä, että nyt on se aika elämästä ku laitetaan jokanen pyörä pyörimään tän mun asian taholta. Aion käyttää kaikki oljenkorret, mitä käsiini saan. Ja niitä tunnetusti löytyy ja paljon!

Helmikuu alkoi ja sokeriton kuukausi pantiin käyntiin ihan karmaisevalla aloituksella. En tiiä mikä mulle tuli, mutta lauantaina oli tiedossa leffailta ja päätin hakea herkut Punnitse & Säästästä. Jotenkin kummasti kuvittelin, että siellä on vaan terveellisiä ja tietysti sokerittomia juttuja myynnissä. No eipä ollut! Olin kuorrutettujen asioiden osastolla ja katselin niitä kaikkia herkullisen näköisiä mansikoita ja vadelmia VALKOSUKLAApäällysteellä. En voinut vastustaa. Niitä sitte mässytin illan pitkän ja podin huonoa omaatuntoa. Hyvä Anni, tosi hyvä. No ostin sentään päärynöitä ja taateleitakin, että ei ihan mönkään mennyt, mutta silti. Tekis mieli kysyä, että mitä helkkaria? :D Nyt kyllä jo vähän naurattaa. Oon kyllä kaikin tavoin ottanu opiksi tästä syntisestä tapahtumasta. Oon ihan selkeesti vahvempi noin niinku henkisesti ja lupaan talsia helmikuun loppuun ja mahdollisesti vielä siitä eteenpäinkin leuka pystyssä ohi karkki- ja pullahyllyjen. Eikä myöskään asiaa enää sinne kuorrutettujen juttujen osastolle... Deal?! - It's a deal!

Joku varmaan nyt ihmettelee, että onko se nyt noin tarkkaa? On se. Äiti, sunki pitäs nyt iskostaa tää asia päähäsi. Jos on sokeriton kuukausi, niin se ei tarkota sitä, että ekana päivänä helmikuuta voidaan tehdä jälkkäriksi pannukakkua. "Kai sitä nyt vähän voi sokeria syödä, ihan vaan sen pannukakun verran?" Äitiiii......

No mites on sitte jumpat lähteny käyntiin? No ei oo vielä lähteny, mutta siis tänään lähtee. Tiedossa kuntopyöräilyä sekä reisi- ja vatsalihastreeniä! Kuten aiemmassa postauksessa kerroinkin, treenikalenteri on mulla aivan ehdoton. Koska oon Anni ja välillä vähän 5v, kalenterina toimii söpö vihko, jonka kannessa on ihania motivaatiokoiria. Sinne koiravihkoon sitten kirjotan pinkillä kynällä nämä meikäläisen reenit.  Lisäksi laitan ylös syömiset ja juomiset. Kuten koirat vihossa, tämä ruokapäiväkirjakin toimii ikäänkuin motivaattorina tulevaisuutta ajatellen. Mitä pidempään syö terveellisesti, tutkailee kaikkea syömistään, sitä helpompi jatkaa samaisella linjalla.

Tein jo valmiiksi marjaisen smoothien, jonka kiskaisen tämänpäiväisen jumpan jälkeen huiviini. Viimeisimmän smoothietekeleen jälkeen tajusin, että superfood-jauheet ynnä muut kantsii laittaa sekaan vasta jälkikäteen. Jos ja kun smoothieta tulee tehtyä vähän isompi satsi, on sen säilyvyyden ja maun kannalta parempi, ettei sotke sinne sekaan mitään jauheita, ennen kuin juomisvaiheessa. Monet sörsselit meinaan lentäny kaaressa vessanpönttöön, kun jo seuraavana päivänä seos on alkanu käymään siihen malliin, että no.. huhhuh. Tämmönen pieni vinkkivinkki, jonka ehkä joku on huomannutkin, mutta kuitenkin! Ehkä vinkeistä paras on tehdä smoothieta sen verran, ettei sitä tarvitse säilöä puolta päivää pidempää. Ensimmäistä kertaa onnistuin siinä itsekin. Jotenkin sitä vaan aina innostuu vähän liikaa ja heittää sekaan noin 15 eri artikkelia. Ja vaikka laittaisikin jokaista ihan vähän, meinaa 1,5l kannu tursuta aina yli. Tästä lähin hillitsen itseni ja käytän yhteen satsiin vain jotain tiettyä superjauhetta (tai kahta). Seuraavana päivänä voi sitten tehdä aivan toisenlaisen smoothien.

Tein tässä muuten yks päivä gluteiinitonta pitsaa ja sekös yllätti hyvällä maullaan erittäin positiivisesti.
Ohje on kotoisin täältä: http://wellberries.com/2013/07/22/gluteeniton-luonnollisesti/ suosittelen!

Tämän päivän ohjelma koostuu treenistä, siivoamisesta ja kauppareissusta. Jes!! Ahkeruuspäivät on parhaita. Nyt aion kirjata ylös tämän viikon treenit ja ruokalistan! Heippa!