Helmikuun eka viikko meni kivasti. Jumpat ja syömiset suoritin innolla ja osittain myös raivolla. Kuntopyörä muutti huoneeseeni ja olemmekin tässä jo päässeet tutustumaan kivasti. Viime viikolla tuli tsygäiltyä kolmena päivänä se 20min. Sen lisäksi oon tehnyt kaikenmaailman jumppajuttuja, niin että vatsalihakset ja kädet ovat saaneet reisien lisäksi kyytiä. Huh miten sairaan hyvä fiilis tulee, kun tuntee tehneensä. Ekalla viikolla tuli siis neljänä päivänä treeniä, kun yks päivä viikosta on aina ja ikuisesti pyhitetty pilatekselle. Eli aika hyvin sanoisinko! Se mikä tuntuu hassulta on se, että palaudun tosi nopeesti treenin jälkeen. Vaikka jumpatessa jalat on ihan hapoilla ja spagettiefekti tunkee läpi reisien, niin muutaman tunnin päästä oon jo ihan fine. Täytyy vaan muistaa ja jaksaa venytellä, sillä aika äkkiä tulee kuitenkin se semmonen jäykkisfiilis ja venytellessä kyllä lihakset meinaa revetä jo ihan pienistä liikkeistä.
Viime postauksessa sanoin kirjaavani jumppien lisäksi myös syömiset ylös. No niin en kuitenkaan oo tehnyt. Tajusin, että riittää kun tietää syöneensä terveellisesti. Kaurapuuro on tätä nykyä ehdoton aamupalajuttu! Ja koska en innostu marjoista tai muista puuron omaa makua syrjäyttävistä asioista puuron seassa, heitän joukkoon chia-siemeniä ja reiluhkon voisilmän. Pieni notkahdus sattui kuitenkin ruokarintamalla. Mut tää on ihan hyväksyttävä! Söin nimittäin pikkasen poppareita leffassa. Hahahaaaa iik.....
Tänään lähti taas uus viikko käyntiin ja luulin taas että kuolen tohon kuntopyörän selkään, mut kuinka ollakaan, selvisin taas! Huomenna olis sitte se kuntoutusneuvojan tapaaminen. Jee, toivottavasti reissu osoittautuu hyödylliseksi ja saan kysymyksiini vastauksia, vinkkejä ja mukavia juttuja tulevaisuuden varalle. Ihan jotenkin loistava fiilis. Semmonen luottavainen olotila. Odotan jo ihan hirveesti kevättä ja kaikkea ihania juttuja, mitä se tuo tullessaan. En malta olla ajattelematta, minkälaisia tuloksia on odotettavissa jos ja kun jatkan samaan tahtiin näitä treenejä. Jos lähtötilanne on se, ettei tee mitään ja sitten alkaakin tehdä ihan urakalla, niin.. jestas! Takaraivossa kolkuttelee ajatus siitä, kun jossain vaiheessa kävelymittauksilla saatiin selville, että kuntoni todellakin oli noussut vuoden aikana. Miksei niin voisi käydä nytkin :)! Ja niin käy! Mä niiiin näytän! Pitäisi varmaan ottaa kuva tästä lähtötilanteesta ja katsoa miltä näyttää parin-kolmen kuukauden päästä.
Nyt meen putsaamaan hampaanvälin. Lihakeitto oli kyllä ihan superhyvää, mut mä niin arvasin että sieltä jää joku lihan säie hampaan koloon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti