Nyyh

Viime viikko oli täynnä onnistumisia ja toisaalta vastapainoksi myös pettymyksiä. Tai no, yksi hirveä pettymys, joka johti raivon kautta itkuun. Viime viikolla tuli mitaleita, käytiin ulkona syömässä erinomaista ruokaa, nautiskeltiin synttärikemuista ja sen semmoista. Jumppasin vain kolme kertaa viime viikolla, koska en joko ollut kotona tai sitten keksin kaikkea muuta kivaa. Täytyy korjata asia ja hoidella kotiin viis jumppaa tälle viikolle.

Lauantaina oli siis kavereiden triplasynttärit keskustassa. Olimme matkalla sinne parhaan kaverini kanssa. Katsottiin pronssiottelu I:n luona ja matkattiin sen jälkeen hyvillä fiiliksillä keskustaan. Kaikki meni jees, kunnes lähdettiin kotiinvaellukselle. Noin 10 askeleen jälkeen klubin ulko-ovelta otettuamme kaaduin ihan yhtäkkiä. Jalat menivät alta ihan tosta noin vaan. Ihan ku olis johonkin syvään monttuun vaan astunut. Ikään kuin tyhjän päälle. Olin ihan hämilläni, koska en ehtinyt edes reagoida että mitä justiinsa tapahtu. Olo oli siis muuten ihan täysin skarppi. Olin muutaman alkoholipitoisen juoman juonut siinä 7 tunnin aikana, mutta en siis siinä vaiheessa tuntenut oloani mitenkään humaltuneeksi. Otti niin paljon päähän. Pääsin onneks aika rivakasti ylös ja jatkoimme matkaa. Kävely tuntu suoraan sanottuna aika hirveeltä. Jostain syystä koivet oli ihan vetelät ja jouduin ihan täysillä keskittymään joka askeleeseen. Jalat tuntu tosi huterilta ja voimattomilta. Ja niinhän mä sitte hetken kuluttua kaaduin uudestaan. Ja sama homma. En edes ehtinyt hoksaamaan, että nyt kaadun, kun jo olin maassa. Kuulostaa nyt siltä taas, että olin ihan tuhannen kännissä, mutta kun en. Kirosin pääni sisällä ja samaa tahtia ääneen. Pelotti, ihmetytti ja ahdisti, että mikä helvetti tässä nyt on, koska en vaan voinut tehdä mitään, jotta oisin voinu estää kaatumiseni. En niin mitään!!!! En keksi mitään muuta selitystä, kun sen, että alkoholi on mennyt mun lihaksiini. Vaikka olo olikin ihan normaali, niin jalat eivät toimineet niin kuin olisi pitänyt. Olin niin vihanen ja surullinen samaan aikaan. Itketti ja masensi, koska en ymmärtänyt miten näin voi käydä. Kävi mielessä, että miten uskallan enää mihinkään lähteä, jos täytyy pelätä, että yhtäkkiä jalat menevät alta.

Nyt parin päivän jälkeen oon pohtinut asiaa jo sen verran, että en jaksa sitä enää surra. Kävely on mennyt surkeemmaksi, koska en ole kävellyt. Sehän nyt on ihan selvää. Enhän mä ole kävellyt 100 metriä pidempiä matkoja tässä koko talven aikana. Sano mun sanoneeni, että kunhan noi lumet tosta sulavat niin tää neiti lähtee lenkkipolulle sauvojen kanssa ja se on menoo sitte. Otan takasin sen kävelytatsin, mikä mulla vielä oli pari vuotta sitten, kun 10 kilsan lenkkikin meni tosta noin vaan.

Ja mitä tohon kaatumisepisodiin tulee, löytyy siihenkin monta mahdollista selitystä, miksi nii kävi: alkoholi, hormonit, väsymys (olin jo aiemmin päivällä kuntopyöräillyt), uudet kengät, kylmyys. Eli todella monta asiaa. Jo seuraavana päivänä kävely tuntui ihan hyvältä ja varmemmalta. Se, mitä mun täytyy kevään mittaan kokeilla, on polvituet. Isoin ongelma kävelyssä on se, että mulla menee jalat todella helposti lukkoon. Eli polvitaipeen kohdalta nivelet on sen verran löysät, että en meinaa saada niitä pidettyä aisoissa. Polvitaipeet saattavat yllättäen jämähtää lukkoon, jolloin ylävartalo heijaa ihan kunnolla etukenoon. Tämän jälkeen joko selviän säikähdyksellä tai kaadun, koska keskivartalo ei ehdi mukaan ja lennän nenälleni. Polvitaipeiden mennessä nivellukkoon, kulma on sen verran suuri, että jalkojen palauttaminen normaaliin asentoon ei käy ihan äkkiä, varsinkaan kun tilanne tulee useimmiten ihan puun takaa. Täytyy siis testata niitä polvitukia, jos ne jeesais pitämään jalat paremmin aisoissa!

Kävin eilen lääkärissä näyttämässä tätä ranteessa ollutta pattia. Sitä ei siis enää ole, sillä se osoittautui Gongliaksi, eli hyytelörakoksi. Lääkäri puhkoi pattiin reiän ja tursotti hyytelöt pois ja that's it! Ihan loistohomma! Olin toimenpiteen jälkeen niin iloinen, että meinasin prisman läpi kävellessä ostaa tarjouksessa olleen Moccamasterin. No en kuitenkaan ostanut. Kotiin päästyä lähdimme veljeni kanssa saman tien ruokaostoksilla ja päivän päätteeksi tein spelttisämpylöitä ja 103 lihapullaa. Hyvä päivä oli! Nyt ajattelin vähän pyöräillä ja nostella punttia. Ulkona näyttää keväältä.