Hupsis! Tämän siitä saa, kun ei viikkoon kirjoita. Asiaa olis niin vimmatusti! Lähetääs sitte purkamaan! Otetaan ensimmäisenä haaviin tämä otsikon elukka, eli kissa. Käytiin tuossa viime tiistaina hakemassa semmoinen tuolta Vihdin perukoilta. Paras ystäväiseni soitti ja kysyi, että lähdenkö kuskiksi hakemaan kissaa. No lähin tietysti!!! Kissa-allergiasta huolimatta olen jo lupautunut hoivaajaksi tälle ihanaiselle eläimelle, jos tarve vaatii. Vaikka olen noin niin kuin pääasiassa koiraihmisiä, silkka eläinrakkaus herätti sisälläni väkisinkin pikkuruisia kipristyksiä mahassa. Kultaiset tähdet, eriväriset hileet ja muut äklöihanat jutut siellä velloivat kun katsoin tätä pientä kissaa. IIIIIIIK niin söpö.
Tämä reissu tuli sen verran äkkiä, että ensiksi piti käydä hakemassa vähän tykötarpeita. Kun saatiin vessa ja ruuat takakonttiin, olimme valmiita lähtöön. Pimeitä ja tuntemattomia teitä ajellessa alkoi pikkuhiljaa jännittää. Perillä kaikki oli selvääkin selvempää. Neljästä kisulista yksi valloitti ystäväni saman tien. Utelias, pikkarainen miukumauku vaelteli ystäväni jaloissa ja innostui takin roikkuvista naruista. Hetken päästä ne repsottivat takin helmassa miten sattuu ja oli aika hypätä kuljetuskoppaan. Maukumiukun sisarukset olisivat mielellään tulleet myös mukaan. Kopassa oli nimittäin yhdessä vaiheessa koko neljän kopla. Kun tunkeilijat saatiin ulos, päästiin jatkamaan matkaa kolmistaan kohti uutta kotia. Kaikki sujui oikein hyvin. Pari kertaa kuului "miu miu", mutta muuten herra kissanen otti lungisti ja välillä torkahtikin auton lipuessa tasaisesti määränpäähän.
Kotona olikin sitten kaikenlaista tutkiskeltavaa. Eikä mennyt kauaakaan, kun kissa oli uudessa kodissaan kuin olisi siellä aina ollut. Ihana pikku pirpana! Ei yhtään säikky, vaan utelias, hellyydenkipeä tapaus!
Saanko esitellä, Kalevi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti